Hei!

Blogimerkintöjen takaa löytyy pyreneittenpaimenkoirille (eli pyrreille, pyrtseille, pyrhelöille, pyreneeseille...) sydämen menettänyt ehta eloveenatyttö (tai ainakin jotain sinnepäin ;)). Kennelnimi Eloveenan Ehta on myönnetty keväällä 2010. Harmikseni nimi Ehta oli varattu Norjaan, joten lisäsin eteen sanan joka kertoo jotain minusta ja kuvastaa ajatusmaailmaani. Suomalainen maaseutu on se minun sielunmaisemani vaikka kovasti Ranskan vuoristoseutu yrittää sitä paikkaa viedä.

















Pyreneittenpaimenkoiraan rotuna tutustuin pintapuolisemmin 1990-luvulla (pitkäkarvaiseen versioon) kun mietin belggari Ronjalle kaveria. Australianpaimenkoira alkoi kiinnostaa ja Atte tulikin toiseksi koiraksi 90-luvun puolivälin jälkeen. Lähempi tutustuminen pyrreihin käynnistyi ensimmäisen Ranskan matkan tehtyäni vuonna 2003. Reissun päätarkoitus oli tutustua minua enemmän kiinnostaneeseen lyhytkarvaiseen versioon rodun erikoisnäyttelyssä. Samalla syttyi rakkaus etelä-Ranskan vuoristoseutuun. Seuraavana keväänä tuli käytyä Pariisin kulmilla näyttelyssä tutustumassa rotuun lisää. 

Saman vuoden lopulla kotiin Ranskasta tulikin ensimmäinen pyrrini Rene. Sen jälkeen olen tuonut tai ollut jotenkin osallisena useisiin tuontipyrreihin. Lyhytkarvainen versio oli pitkään se mieluisempi, mutta nykyään muunnosta enemmän merkitsee luonne-, terveys- ja monimuotoisuusseikat. Pitkäkarvaisesta versiosta kuitenkin enemmän puhuttelee puolipitkäkarvaiset, joilla rakenne on enemmän näkyvillä ja hapsukarvat tuovat persoonallista ilmettä peittämättä liikaa mitään.



Pyreneittenpaimenkoira rotuna kiehtoo eloisuudellaan, herkkyydellään, älykkyydellään, sporttisuudellaan ja persoonallisuudellaan. Kaksi eri rotumuunnosta ja muunnosten epäyhtenäisyys antaa mahdollisuuden suureen vaihteluun. Onkin hienoa, että voi omistaa sekä pienen, että ison koiran samasta rodusta. Sama vaihtelu näkyy myös muutenkin ulkonäössä sekä luonteissa. Monet pyrrit kuitenkin ovat vilkkaita, aktiivisia, enemmän tai vähemmän varautuneita vieraita kohtaan, jollain tavalla herkkiä ja hieman pehmeitä. Mutta vaihtelua tosiaan löytyy paljon.















Rotu on samalla potentiaalinen, mutta herkkyydessään haastava harrastuskoira sekä reipas ulkoilukaveri. Parhaiten rotu on menestynyt agilityssä, mutta myös toko, rally-toko, palveluskoira- ja pelastuslajit sekä paimennus sopivat yksilöstä sekä toki kouluttajasta riippuen. Monelta pyrriltä löytyy motivaatiota ja tarkkuutta nenänkäyttöön. Suomessa rotu on oikeutettu kilpailemaan palveluskoiralajeissa. Ranskassa on vielä muutamia kasvattajia, jotka painottavat paimennusominaisuuksia jalostustyössään sekä kilpailevat lajissa. Mm. Celon emä Oursonne kilpaili paimennuksessa III-luokassa.

Rodun kasvatuksessa ensisijaisesti kiinnostaa rodun eteenpäinvieminen harrastuskoirana sekä jalostuskoirien etsiminen harvinaisemmista suvuista. Siinäpä haastetta tälle hyvin harvinaiselle rodulle! Tulevaisuus näyttää mitä asioita missäkin pentueessa pystyy painottamaan. Oma pääharrastuslaji on aina ollut agility, mutta myös toko, rally-toko, pk-jälki sekä mejä ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kilpailuaktiivisuus on vähentynyt alkuvuosien innostuksen jälkeen.

Silloin tällöin tulee tarve yhteistyökykyiselle sijoituskodille, joten jos sinulla on tarjota sellainen, ota yhteyttä!

-Sanna-

sanna.tapaninaho@gmail.com
Instagram: ehtaa_elamaa
040-8474 214