Messarituloksia

Viime viikonloppuna Celon tytär Windy (Tottakai Toi On Tuulen Tyttö) kävi Messarissa pokkaamassa tittelit Pohjoismaiden Juniori Voittaja 2013 ja Juniori Voittaja 2013. Onnittelut!

Paimentamassa

Kuva: Laura Raudaskoski

Marraskuun alkupuolella treffattiin pohjoisen porukan kanssa (Reetta & Helka, Laura & Muksis, Anu & Pihka ja minä kera Sarun ja Retan) ja käytiin lampaisiin tutustumassa. Kaikki koirat oli ensikertalaisia, mutta hienosti syttyivät kaikki touhuun loppujen lopuksi. Ensimmäisellä kerralla pyörittiin vähän pienemmässä aitauksessa, toinen kierros isommassa ja kolmas treeni oli lampaiden haku karsinasta.

Kuva: Laura Raudaskoski

Positivinen yllätys oli kyllä kuinka hienosti Sarulla meni. Luonnostaan hakeutui lauman sivuille, mutta onnistui suoraan poispäinajokin. Reagoi hyvin "sauvan" liikkeeseenkin ja rohkeutta löytyi liikuttaa lampaita ilman mitään puremisyrityksiä kuitenkaan. Karsinasta haku ei huimannut myöskään. Ihan alussa se toki vaikutti epävarmalta kun ei ole moisia otuksia ennen nähnytkään, mutta yllättävän oikeanlaista toimintaa siltä saatiin näkyviin :) Pikkupyrri Reta se hauska tapaus olikin. Heti oli asenne selvillä, että nuohan tarvii saada liikkeelle. Sen verran kontaktinhakuisuutta ja nöyryyttä siltä kuitenkin löytyy, että kyseli välillä meneekö oikein. Treenit jatkuvat toivottavasti vielä talven aikana.

Kuva: Laura Raudaskoski

Tämä pian puolivuotias pieni pyrrineiti, jonka ei pitänyt alunperin meille jäädä, on sijoituskotia vailla mielellään kohtuullisen matkan päästä Oulun seudulta. Olosuhteiden pakosta en sille voinut etsiä heti kotia (sillä oli vahva matotartunta, jonka takia on kaikki muutkin koirat lääkitty muutamaan kertaan sekä ulostenäytteet tutkittu pariin kertaan...). Kun se osoittautui varsin kivaluonteiseksi pakkaukseksi, kodin etsiminen jäi, mutta Reta olisi siis vailla harrastavaa kotia. Lisätietoja voi kysyä: sanna.tapaninaho@gmail.com.

Helkan terveystutkimukset

Helka ekaa kertaa paimentamassa marraskussa.

Helkan takapään ongelmiin tuli selkeys röntgenkuvissa eikä ollut kevyttä kuultavaa :( Aiemmin neurologinen perustutkimus jo osoitti, että jotain häikkää todellakin on. Ehkä joku hermopuristus joka aiheuttaa tuntopuutoksia. Ylitaipuvat kintereet ei siis ole ollenkaan se ensisijainen syy liikkumisongelmiin. Kyynärät oli puhtaat, mutta polvet med. 1/1, lat. 1/0, toisessa lonkassa jo alkavaa nivelrikkoa, arvio D vai oliko E. Lisäksi selästä löytyi kaksi ahdasta nikamaväliä, jotka todennäköisesti selittää noita ongelmia eniten. Ongelmia siis kerrakseen eikä voi arvioida kuinka pitkään Helka tulee elämään. Tuntopuutosten takia mahdollisesti kiputuntokin on toki alentunut, mutta Cartrophen-pistoksilla ja kipulääkkeillä menee nyt ja jatko koiran ehdoilla. Omistus toki siirtyy minulta pois kun jalostuskäytölle ei ole mitään perusteita terveyden puolesta, luonteen puolesta olisi kyllä paljonkin :(

Tämä Tyttö On Tulessa

Kauhean pitkä päivitysväli venähti aikomuksista huolimatta. Mahtava kesä oli ja syksykin eikä koneen ääressä ole innostanut istua. Koneen joka vetää viimeisiään eikä nettikään aina toimi...

Mutta niihin agikisoihin. Elokuussa oli oman agiharrastuksen tiivein kisarypäs ja toki Sarullekin. Viikkotreenit pidettiin episten yhteydessä ja seuraavana viikonloppuna oli luvassa neljä normistarttia höystettynä piirinmestaruusjoukkuekisalla.

Saru epiksissä. Kuva: Sari Eskelinen

Epiksissäkin juostiin kaksi starttia kun Saru oli niin tulessa, että lähti suorastaan lapasesta. Useat esteet meni ulkokaarteesta ohi ja emäntä oli vähintäänkin pölähtänyt, että mistä nyt tuulee. Toisella startilla oltiin jo samalla planeetalla, hylyt molemmista siltikin. Saru oli kisapaikalle tullessa jo aivan tohkeissaan, erittäin hyväntuulinen ja täynnä intoa. Ihan ei housuissaan meinannut pysyä.

Viikonloppuna olikin Kassin järjestämät kisat Virpiniemen upealla liikunta-alueella. Siellä on kyllä kiva kisata. Epiksistä mulle oli jäänyt käsitys, että nyt tätä neitiä tarvii kääntää ja ottaa haltuun normaalia enemmän ja siinä suurimmat syyt niihin lukuisiin vitosiin, joita taas saatin kasattua :/ A-radalla käänsin heti alussa sen vastakäännöksellä hypyn ohi, olisi tainnut kääntyä ihan normaalistikin. Tältä B-radalta Saru tuli toisesta putkesta kesken ulos kun liikaa sitä käskytin. Alun renkaan edessä pyörähtelyistä ei tullut kieltoa. Keppien jälkeen meinasi väärä hyppy kutsua, mutta sain käännettyä kuitenkin. Vitoset siis molemmista.

Virpiniemi B-rata 17.8.2013

Välillä käytiin kotona levähtämässä ja illalla vesisateessa joukkuepiirinmestaruuksiin. Radalla tuli yllätys yllätys vitonen, kielto pujottelusta. Muutama käännös valui myös ja pari sekuntia yliaikaa, mutta positiivista, että kakkos-kolmostasoisella radalla ei enempää kämmejä tullut vaikka sujuvuuden suhteen parannettavaa olisikin.

Sunnuntaina ekalla radalla olisikin pitänyt kääntää enemmän ja siitä sähellystä ja hylky. Aika megalomaaninen loppusuora oli tällä radalla, eipä koskaan ole tullut tehtyä ennen.

Virpiniemi C-rata 18.8.2013

D-radalla oli vähän haastava neliöhypyn tapainen kuvio ykkösluokkiin. Hyvin se meni, mutta toiseksi viimeisellä esteellä käänsin liikaa ja Saru tuli ohi ja tuloksena jälleen vitonen :/ Voi kääk!

Virpiniemi D-rata 18.8.2013

Hyvin kesti molempien turnauskestävyys kisasuman! Jopa itsellä, lihakset ei edes menneet tukkoon. Viimeisen startin jälkeen Saru vielä sai hepuleita hiekalla ja muutama ihminen kysyikin myöhemmin sen ikää kun aika pentumaisen vaikutelman oli kait antanut. Muutenkin oli tosi mukava kisata kerrankin enemmän ja yhteinen sävel todella löytyi vaikkei ihan nollia saatukaan.

Virpiniemessä.

Syyskuun alussa käytiin Torniossa kisaamassa kolme starttia ja taas saatiin yksi vitonen lisää, mutta myös 10 ja 15. Kieltoja tuli, varsinkin keinulta ja puomilta. Viimeisin rata oli selkeästi haastavampi ja kakkosluokkalaiset menikin tämän saman radan. Eli taas saatiin kokemusta muistakin kuin ykkösten radoista. Ihan hyvät fiilikset jäi vaikka keinun ja puomin ohittelut hämmästytti. Keinulla oli muillakin (ulkopaikkakuntalaisilla) ongelmia, liekö se niin erilainen mihin on totuttu.

Synttäreitä!

Pira the frisbeedog täytti elokuussa jo 7-vuotta. Veteraani-ikä lähestyy :O Niin se aika rientää! Hyvä meininki sillä on nykyisin eli lääkitys kohdillaan ;) Virtaa riittää ja omia juttujaan kehittelee. Pentujen hakureissun aikaan vaan oli kehittänyt ikävämmän yllätyksen. Pupu päätti, että hoitopaikassaolo riittää ja lähti lätkimään kotiin. Yksin oli jäänyt ja pesuhuoneen ovi ei ollut kunnolla kiinni. Lasikuistin oven myös sai helposti auki. Lelupallonsa oli tiputtanut ulkokuistille. Voin niin kuvitella, että Piralla on käynyt mielessä, että jes, saan leikkiä pihalla kunnes on tajunnut, että tässähän on baana auki ja eikun matkaan.

Kolmisen kilometriä matkaa oli kotiin. Tosin sisälle ei päässyt ennenkuin naapurit saivat oven auki (mukava saada reissussa soiton, että sun koira vissiin täällä juoksentelee pitkin pihaa) ja Pira uskaltautui sisään livahtamaan. Kiinnihän se ei kellekään varmasti anna kun pelkää vieraita ihmisiä niin paljon. Onneksi ei jäänyt auton alle! Reissussa kuulin Piran emästä pari tarinaa, jotka vahvistivat suunnan mistä tuota omaa vahvaa tahtoa on tullut :) Ei kylläkään tuota ihmispelkoa. Aikaisemmalta omistajalta paimenesta vuorilta on lähdetty laaksoon juoksuaikana hormonien viemänä ja lasin läpi menty omien pentujen perään...Jepjep, ymmärrän hyvin ;)

Rene the Herra Potila täytti tänään 9-vuotta! Sen verran eläväinen (varsinkin ruoka-aikoihin) on, ettei uskoisi numeroa sen iäksi. Sairautensa tosin on vanhentaneet ja heikentäneet sitä. Tänään käytiin lääkärissä kun se hengittää raskaammin tilanteissa, joissa ei ole hengästynyt tai ei ole kuuma. Välillä väsähtelee lenkillä ja henkikin haisee. No syyksi paljastui nielu- ja anaalirauhastulehdukset. Jos antibiottti ei ala auttaa tilanteeseen, tarvii tutkia lisää.

Renen tilanteessa sitä on suunnilleen viemässä viimeistä tuomiotaan kuulemaan. Nyt sain valaisua tuohon keuhkofibroosiin. Harvoin se on syy miksi koira lopetetaan. Muuta ehtii tulla väliin eli ei se välttämättä kovin nopeasti etene vaikka yksilökohtaisia eroja on. Rene porskutti puoli vuotta ensimmäisellä puolikkaalla kortisonia. Toinen puolikas lisättiin alkuvuonna ja nyt on *ehkä* jotain. Ehkä niitä synttäreitä vielä tulee lisää. Toivottavasti ainakin!

Rene on ensimmäinen tuontini ja rotunsa edustaja itsellä. Harkinnassa oli silloin myös paimenlinjainen aussie, mutta pyrtsit veivät voiton. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta muuta rotua ei ole harkinnassa edelleenkään. Joka rodulla on ongelmansa ja varsinkin luonteiltaan omat useamman viime vuoden tuonnit ja tuttavuudet vahvistavat vain ajatusta kiehtovimmasta rodusta. Tämä jaloissa pyörivä 12-viikkoinen riiviö ei varsinkaan mieltäni voisi muuhun muuttaa :) Siitäkin lisää kun päivityssumaa on vähän purettu. Seuraavaksi Sarun viimeaikaisen agikisaryppään raporttia jopa videoiden kera!

Toko-koe 30.7.2013, tuomari Heli Kelhälä

Kun kuvat sisältää tuollaista tekstiä, voi arvata, ettei mennyt ihan putkeen nämä meidän ekat tokokokeet ;) Noin vuosi sitten alkoi olla liikkeet hallussa, mutta havahduin siihen, että yksi treenattava asia eli juoksutarkaskus pitäisi ottaa työn alle. Saru on erittäin avoin ja tunkeilevakin myös vieraita ihmisiä kohtaan, mutta se kopelointi on aivan eri juttu. Tässä kohtaa se rodunomainen herkkyys astuu kuvaan. On se ollut tiedossa, mutta kun se on niin avoin niin ei kait siitä ongelmaa luulisi tulevan...Lonkka- ja muissa luustokuvauksissa vuoden ikäisenä kovakourainen ja koiria selvästi pelkäävä eläinlääkäri sai sen jostain syystä rääkäisemään isosti rauhoituspiikkiä laitettaessa ja siitä sai vielä lisää hampaankoloon tuohon asiaan. Kyseisellä eläinlääkärillä ei enää käydä.

Harjoiteltu ollaan sitä, että se itse tarjoaa takapuoltaan rapsuteltavaksi. Sehän tykkää siitä leikistä kovasti ja tarjoaa tuota helposti missä vaan jos juttelen jonkun ihmisen kanssa hetken. Täysin luottavaisesti, iloisesti ja tomerasti peruuttelee ihmisten jalkoihin. Jos joku ottaakin kaksin käsin kiinni, siitä näkee, että on hämillään. Jonkun kerran tehtiin treeneissä myös ihan paperin kera juoksutarkastus. No, olisi tarvinnut tehdä useammin ja eri ihmisten kanssa ehdottomasti. Nyt kokeessa se otti painetta yllättävän paljon tuosta tilanteesta eli vaikutti siltä kuin olisi oltu se piikki taas tuikkaamassa takalistoon. Kiinnipitäminen vahvisti varmaan tunnetta, että nyt on tosi kyseessä. No, siitä lähti häntä pystyssä kuitenkin paikallaoloon.

Luoksepäästävyys 10
Meni ilman ongelmia kun se varjeltava takapuoli oli maata vasten eikä tuossa sen mielestä ole mitään ihmeellistä.

Paikalla makaaminen 7
Tarvi toisen käskyn maahanmenoon ja myös perusasentoon nousemiseen. Itse paikallaolo oli hyvin rauhallinen. Tässä on ollut treeneissä vaihtelua eli joskus on vähän levoton, mutta aika varma liike on. Ollaan tehty piilopaikallaoloakin noin 1,5 minuuttia pisimmillään.

Seuraaminen kytkettynä 8
Nyt sitten alkoi näkyä se, että hampaankoloon jotain jäi eli kun tuomari jäi selän taakse (pari kertaa), Saru reagoi vilahtamalla pois sivulta. Liikkeenohjaajan olemassaolo ei toki haitannut ollenkaan. Vilkkaana koirana tekee nämä virheliikkeetkin nopeasti. Tuli heti takaisin käskystä tai ilmankin ja jatkoi hienosti. Tuomari tykkäsi muuten seuraamisesta, onhan se Sarun lempihommaa. Pitää paikan tarkasti ja on iloinen, mutta muutama härö tosiaan tuli matkalla. Kommenttia tuli myös liian tiiviistä seuraamisesta. Tämä on tullut treeneissäkin ilmi enkä ole raskinut sitä harjoitella pois ;) Hyvin positiivista oli, että teki juuri niinkuin treeneissä sen minkä teki. Ajattelin, että kisatilanteessa esim. ottaisi välimatkaa seuraamispaikasta.

Seuraaminen taluttimetta 8,5
Samaa kuin edellisessä. Paremmin meni kokonaisuutena kuitenkin.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Kun ohitettiin tuomari, otti välimatkaa. Uusi käsky piti antaa seuraamiseen ja sitten maahanmeno moitteeton. Perusasentoon nousemiseen tarvi toisen käskyn.

Luoksetulo 9
Tässä normaalisti varmassa liikkeessä tuli kovaa luokse vasemmalle ja kiersi takakautta mun ympäri ja sitten perusasentoon. Epäilemättä tuomarin ohi mennessään taas kävi ikävä kopelointi mielessä ja tuli liian vauhdilla.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0
Käskystä hidasti/melkein pysähtyi tms, mutta lähtikin mukaan. Toisesta käskystä tiivisti entisestään seuraamista hyvin ylpeänä. Tässä liikkeessä on ollut jo treeneissä häröilyä eli ennen varma liike alkoi takkuilla kun erehdyin keväällä käyttämään samaa käskyä luoksetulon stoppina ja palkkasin aluksi vaikka ei ihan täysin pysähtynyt. Uskon, että se on syy miksi siinä yhtäkkiä kevään aikana alkoi ilmetä valumista. Saru on niin tarkka ja herkkä näistä. Sain sen jo korjattua varmemmaksi, mutta ei kestänyt sitten tuossa koetilanteessa. Kun se tuomari oli taas siellä selän takana...

Estehyppy 0
Istui niin rauhassa sivulla, joten saattoi arvata, ettei hyppää. Toisella käskyllä taisi mennä haistelemaan estettä ja kiersi sen taakse. Muutaman kerran treeneissä liikkeenomaisesti tehdessä sillä on selvästi ollut jotain loppupalkka-ajatuksia mielessä, joten keskittyminen on katkennut ja on tehnyt jotain tuonkaltaista.

Kokonaisvaikutus 7
Ylimääräinen häröily tiputti arvosanaa. Sarun normaali iloisuus näkyi kuitenkin mikä on mukavaa eli kaikesta huolimatta toimi samalla vireellä kun treeneissäkin. Seuraamisen painamisestakin sen huomasi.

Yhteensä 129 pistettä/3-tulos.

Tuomarilta ei ylimääräisiä pisteitä herunut, mutta on kyllä arvostelussaan oikeudenmukainen. Joka piste oli siis ainakin täysin ansaittu. Itsellä on niin paljon taukoa viime kokeista, että nyt tuli muutenkin paljon selkeyttä siitä mistä ne arvokkaat pisteet lähtee. Selkeästi liikaa on tullut palkattua maassa makaamisesta. Monesti sanotaan, että ei niistä perusasentoon nousuista tarvi niin palkkailla kun kyllä ne kokeessa nousee. Ei Sarun kanssa mene ihan niin. Sen kanssa pitää tehdä juuri oikeita asioita eikä painottaa liikaa jotain osaa. Ja se seuraaminen on yhtä tiivistä kuin treeneissäkin. Sitä todella saa mitä vahvistaa.

Sarun kanssa on ollut erittäin hauskaa tokoilla kun se on niin hyvin motivoitunut tekemään. Aktiivisesti tarjoaa eri asioita uutta opeteltaessa ja nauttii todella liikkeiden/yhdessä tekemisestä. Voimakkaasti laumaviettisenä koirana toki tykkää olla lähellä. Haastetta on tuonut sen vilkkaus eli keskittyminen oli alussa hankalaa ja kauan kesti saada liikkeitä valmiiksi (sen lisäksi, että treenaamista olisi tarvinnut useammin), mutta näyttävyyttä sen tekemisessä kyllä on kun kaikki natsaa. Häiriötä se ei näytä normaalisti juuri ympäristöstään ottavan, häiriöt on enemmän sen päänsisäisiä tuotoksia. Vilkas, herkkä, aktiivinen ja älykäs kun on niin ei ole niin helppoa vaan toteuttaa sitä mitä kuulee. Ohjaajapehmeyttä on tullut iän myötä enemmän esiin kun nuoren koiran hössötys on vähentynyt ja vaatimuksia on tullut lisää. Silti en sanoisi sitä erityisen ohjaajapehmeäksi rotuisekseen, mutta vähän joutuu miettimään minkä verran sille voi negatiivista palautetta antaa. Toki vahva motivaatio helpottaa tässä asiassa. 

Nyt tarvii treenata sitä juoksutarkastusta ihan juuri niinkuin sitä tehdään. Nollautuneisiin liikkeisiin erityisesti painotusta ja joskus edes voisi tehdä kaikki liikkeet peräkkäin. Tai vaikka käväistä epiksissä. Ollaan tehty korkeintaan 3-4 liikettä putkeen ja kun epävarmimmat liikkeet oli juuri lopussa, taisi vaikuttaa sekin vielä.

Ihmetytti silti tuo noin voimakas reagointi ja pian saikin ihmetellä mistä agiin koiralla on tullut niin paljon sähköä. Holtittoman villinä leikittää treenikamu-uroksiakin ja muutama juoksua enteilevä asia muutenkin on tullut esille. Ettei vaan tuleva juoksu näy jo käytöksessä. Loka-marraskuussa pitäisi vasta tulla seuraava juoksu jos samaa väliä pitää kuin aiemmin (7-8 kk). Kovin selvää ei ole ollut tähän mennessä juoksujen vaikutukset Sarun käytökseen, mutta pikkuhiljaa pääsee siitäkin kärryille. Kun pääsen väliin jääneissä päivityksissä agikisoihin asti, tulee aiheeseen lisää selvennystä.

Tässä Sarun tokoilua viime talvelta. Ex tempore otin pätkän videolle eikä ollut tarkoitus tehdä jääviä, mutta otin niitä silti. Maahanmeno on normaalia huonompi tuossa, mutta muuten sille tyypillistä touhua hieman ylivirittyneenä tosin ;) Treenitaukoa oli jonkun verran alla ja muutamalla edellisellä treenikerralla ryhmätreeneissä oltiin tehty häiriöseuraamista ja siitä tuo jalkaa vasten painaminen sitten lähti...Kieltämättä tokokehässä näyttää pahalta, mitenhän olisi PK-puolella?! Kait tuota tarvii kuitenkin vähän väljentää. Jääviä se ei ole ikinä ennakoinut (seuraaminen on niin kivaa!). Enemmän teetti töitä saada se jäämään pois seuraamisesta. Aniharvoin sekoittaakaan jääviä. Tuossakin on skarppina vaikka oli tosiaan taukoa takana ja ilman mitään erottelutreenejä lähdettiin suorilta tekemään. Viime keväänä keksi muutamia muita omia sovellutuksia liikkeistä kylläkin.

Jatketaan harjoituksia, lahjat ei riitä olemaan treenaamatta ;)

Saru tokoilee talvella 2012

Tervetuloa Suomeen Ibarette ja Idefix!

Pikainen kuvaraportti eilen maahantulleista pikkuisista. Muutakin tarinaa on jäänyt postaamatta. Pikainen oli reissukin...Onhan se vähän syntiä matkata maailman romanttisempaan kaupunkiin alle vuorokaudeksi (eikä ollut ensimmäinen kerta...), mutta jospa joskus pääsisi Ranskaan ihan rentoutumaankin. No, matka osoittautui sen veroiseksi ja mukaan tarttui reippaat sisko ja sen veli :)

Villoja ja koiria.

Veli vasemmalla, sisko oikealla.

Äiti ja tytär.

Iskä oli sen verran vauhtipäällä, että parempaa kuvaa ei löydy.

Sijoituskoti narttupennulle

Noin kuukauden päästä on tulossa narttupentu Suomeen ja mahdollisesti se on vailla sijoituskotia. Emä on puolipitkäkarvainen ja isä lyhytkarvainen. Kysy lisää: sanna.tapaninaho@gmail.com.

MyDogDNA tulokset!

Vihdoin tulokset tuli. Niitä on tässä pari päivää ihmetelty ja tulossivustoon netissä tutustuttu. Ihan ongelmitta ei ole tämä systeemi mennyt, mutta ajan myötä varmasti kehittyy ja ongelmat ratkaistaan. 

Testatuista perinnöllisistä sairauksista ei tähän mennessä löytynyt rodusta yhtään sairasta (eikä kait kantajiakaan). Hyvä niin. Erittäin rotuspesifejä nuo testit kyllä on, mutta ei sitä koskaan tiedä mitä esille tulee kun koiria enemmän testataan. Testivalikoima myös todennäköisesti muuttuu ajan kanssa.

Sarulle tuli kaikista tutkituista sairauksista tulos: normaali. Celolla oli yhden sairauden kohdalla kommentti "no call" eli sen suhteen testi ei onnistunut. Testi pitää onnistua 98-99 %, että sitä voidaan pitää luotettavana. Muut tuloksella: normaali.  

Perinnöllisten ominaisuuksien listassa testi kiharasta karvasta ei onnistunut myöskään Celolla jostain syystä. Sarulla kaikki onnistui. Jos haluaa saada nuo epäonnistuneet uusittua, tarvitsee lähettää uusi näyte. Perinnöllisistä ominaisuuksista kumpikaan ei esim. kanna rodussa esiintyvää töpöhäntägeeniä eikä e/e -keltaista.

Terveysindeksit koostuvat 60 % perinnöllisten sairauksien osalta esille tulleista tuloksista ja 40 % monimuotoisuudesta. Kun Sarulla ja Celolla sairauksista ei tullut mitään ilmi, koostuu tuo indeksi pelkästään monimuotoisuudesta. Indeksi muuttuu rotukohtaiseksi kun lisää tuloksia saadaan. "Tutkijalla"-tulos kuulemma vaikuttaa paljonkin jos sellainen on tullut eli tuloksessa on jotain mikä vaatii tarkempaa tutkimista.

Itseä eniten tässä kiinnostaa monimuotoisuus. Kun rodusta on vain vähän tuloksia saatavilla, verrataan myös monimuotoisuutta kaikkien testattujen koirien kesken. Mielenkiintoista nähdä mikä on rodun tilanne kun saadaan lisää koiria testattua. Celon monimuotoisuus on kyllä hyvä, Sarulla keskitasoa, mutta nämä tulevat muuttumaan jonkun verran kun lisää koiria testataan.

Kun keksitään jalostustoimikunnassa miten tulokset saadaan järkevästi julkistettua, tulee molempien tulokset sinne.

Voihan vitonen

Käytiin Sarun kans Okk:n agikisoissa 6.6. juoksemassa kaksi starttia. Vitosputki jatkui eli nyt meillä on neljä vitostulosta peräkkäin. Pienestä on siis jäänyt kiinni nollatulos monta kertaa. No vaihtelun vuoksi toiselta radalta tuli sitten hylky. Ensimmäinen rata (tuomarina Katariina Virkkala) oli helppo, mutta ennen toiseksi viimeistä estettä putkea jäin sen verran jälkeen, että Saru meni juuri putken ohi vasemmalta puolelta eli siitä tuli kielto. Muuten ihan sujuva rata paitsi pieni turha mutka 14. ja 15. väliin.
 

Tulostaululta napattu kuva ekan radan ratapiirroksesta.

Ihan ok aika kuitenkin mutkista huolimatta.

Ennen toista rataa pitikin sitten piipahtaa maksamassa osallistumismaksu kun olin kuvitellut, että meillä on kaksi ilmaiskisalippua. Se, että kisat alkoivat medeillä ja lähdettiin ensimmäisenä, osoittautuikin hyväksi asiaksi. Ei muuta kuin suorituksen jälkeen autoon ja lähimpään maksupaikkaan ja kuitin kanssa takaisin...Ihan hyvin ehdittiin.

Toinen rata (tuomarina Vesa Sivonen) menikin sitten niin pieleen kun voi. 180 asteen käännökset Sarun kanssa aina vähän valuu ja nyt radalla oli aluksi suorassa linjassa ennen käännöstä hyppy, rengas ja pituus. Kun yritin kääntää sitä tiukemmin sainkin käännettyä liikaa ja yksi hyppy jäi välistä ennen putkea. Sarulla ei oikein ollut vauhtia tällä radalla ja oma rytmitys meni myös sekaisin. Pujottelussa leikkasin liian läheltä takaa ja vedin Sarun pois pujottelusta. Ehdittiin vielä yksi putkihylky tehdä samalle radalle. Ei ollut oikein yhteistä säveltä koko radalla.

Ihmetytti Sarun hitaus toisella radalla. Ensimmäiselläkään vauhti ei ollut ihan sitä mitä viime kisoissa. Sillä on kyllä aika huono kuuman sietokyky. Kovia helteitä täällä olikin ollut jo jonkun aikaa ja kerran lyhyellä lähimetsälenkillä se meni välillä varjoon makailemaan. Lenkit onkin tehty pääasiassa viileinä aikoina tai sitten koirat on päässeet uimaan. Sitten muistui mieleen, että sen juoksukin loppui vain kuukausi sitten. Mitään valeraskausoireita sillä ei ole ollut, mutta voihan sekin vaikuttaa.

Viherpeukalointia ja vierailua

Kesä eteni vauhdilla kun alkuun pääsi ja kukkaloistoakin on jo meidän pihalla nähty. Yllä olevien kuvien välillä on vain 1,5 kuukautta! Viime syksynä istutin ensimmäistä kertaa tulppaanien sipuleita ja kyllähän niitä nousikin. On ne kyllä kauniita kukkia. Usea taimi jäi kuitenkin tyngäksi. Liekö juuri niiden päälle talvella kinostettu lumi oli niiden tuho.

 

Omenapuukin jo kukki ja ehti tiputtaakin kukkansa. Viimevuotisia kuvia katselemalla selvisi, että kukinta oli nyt noin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna. Usean viikon ajan päivälämpötilat on olleet 20 ja 30 asteen välillä, joten eipä ihme. Seuraavaksi sitten odotellaan satoa. Vielä voi nauttia kauniista kukista kuvina. Kukkien tuoksukin oli kyllä huumaava.

Omenapuu on tämän viherpeukalon ensimmäinen pihalla kasvava kasvi. Kukkiakin on aiemmin ollut vain ruukuissa. Omenoita on tullut mukavasti monena vuonna. Röyhähtämään puu pääsi sen verran, että harvensin sitä vihdoin tänä keväänä. Entinen naapuri puun lahjoitti neljä vuotta sitten ja onneksi ei kärsinyt siirrosta vaan on ollut satoisa.

Vuosi istutuksen jälkeen toukokuussa 2010.

Toukokuussa 2013.

Peukalot on päässeet sen verran vihertämään, että tänä kesänä kokeilen auringonkukkien, kesäkurpitsoitten ja persiljan kasvatusta. Kuuma alkukesä vauhditti taimien kasvamista ja pian nuo saakin jo maahan istuttaa. Auringonkukkia on parisen kymmentä, kesäkurpitsoita viisi taimea ja persiljaa viidessä ruukussa. Ei taida jäädä kaikki tähän pihaan :)

Neiti kesäheinä Helka oli hoidossa ilostuttamassa meitä pari päivää. Kuumat päivät vei sen verran koirien voimia, ettei ollut niin villi meininki kuin viimeksi helmikuussa. Vähän toki piti kisuta kuitenkin.

Noin 22 vuotta sitten...

...kotiin tallusteli ensimmäinen koirani Quizas Old Maid ("Kitsas Vanha Piika") eli Ronja! Pitkän väännön jälkeen sain koiran, jota olin aina toivonut. En voi muistaa mistä koirarakkaus olisi alkanut, taitaa olla kirjoitettu geeneihin.

Mummolan pitkäkarvainen collie Sabi vaikutti rotumieltymyksiin alussa. Omanarvontuntoisempaa ja älykkäämpää koiraa sai hakea. Sabi autteli lehmiä paimentamalla tilan töissä ja toimi myös pihan vahtina. Collie sittemmin jäi, mutta rotumieltymykset on pyörineet pääasiassa paimenkoirien puolella varmaankin Sabin ansiosta.

Mummolan Sabi vuonna 1984.

Ronja oli luonteeltaan hyvin haastava tapaus. Älykäs kuin mikä, mutta terävä, varautunut ja hermoissa oli puutteita. Koulutusta tosin auttoi (suunnaton) ahneus, taistelutahto ja pallokin kelpasi palkaksi. Varsin voimakastahtoinenkin Ronja oli, mutta taisipa se saada osansa myös kokemattoman nuoren ensimmäisenä koirana...Siitä (ja alkuperäisistä aikomuksistani) huolimatta kuitenkin kisattiin ja saatiin tuloksia aikaan. Aluksi oli tarkoitus vain lenkkeillä, käydä tottelevaisuuskoulutuksessa ja ehkä muutamassa näyttelyssä. Toisin kävi kun sana agility-nimisestä harrastuksesta kiiri ja naapuruston suursnautseri Iita ja partacollie Mali omistajineen aloittivat harrastuksen. Agilityn pariin sitä itsekin tiensä löysi ja alun nikottelun jälkeen jopa kilpailut alkoivat kiinnostaa. Agility vei mukanaan mukavana yhteisenä harrastuksena.

Barffausta 90-luvulta. Ruoka maittoi ja syötävää helposti löytyi vaikka lumen alta.

Koiramaailman nurjaan puoleen sain heti tutustua kun Ronjalla todettiin kaihi parivuotiaana. Vastauksen, "ehkä vuoden päästä" kysymykseen: "milloin se aikaisintaan alkaisi vaikuttaa näköön?", eläinlääkäriltä saatuani olin kyllä murheissani. Kyseessä oli pitkään odotettu ensimmäinen koira ja juuri oltiin päästy koukuttavan agilityn kisaamisen makuun. Jos Ronjan näkö olisi mennyt, ei olisi ollut mitään takeita, että se olisi kyennyt tämän puutteen kanssa edes elämään. Onneksi kaihi ei näköön ikinä vaikuttanut! Liekö belgeillä kaihi yleensäkin etenemätöntä lajia. 

Parhaimpina saavutuksina Ronjan kanssa saavutettiin agilityvalion arvo, Joukkue-SM pronssia, 2 piirinmestaruutta, Pedigree Pal-cupista tuli pari sijoitusta finaaleissa asti ja joitain eri yhdistysten Vuoden agilitykoira-sijoituksia. Tokossakin kisattiin, mutta Ronjan ailahtevaisuudesta johtuen oma motivaatio loppui. Avointa luokkaa pidemmälle ei varmaan oma mielenkiinto silloin olisikaan riittänyt ja kun tulostaso vaihteli niin paljon eri päivän mukaan, jätettiin tokokisailu parhaimpina saavutuksina kaksi avoimen luokan ykköstulosta. Jälkeä harrastettiin myös niinkuin kaikkien muidenkin koirien kanssa on tullut tehtyä, mutta Ronjan paha paukkuarkuus ei jättänyt vaihtoehtoja kilpaillako vai ei.

Ylpeä SM-mitalisti.

Ohessa myös muutamia skannattuja ja pikakäsiteltyjä kuvia kisoista ja reissuista. Kuvista voi todeta kuinka laji on muuttunut! Maksien hypyt ei onneksi ole enää 75 cm eikä varmaan (ainakaan toivottavasti!) kukaan enää treenaa betonilla...:/

Epikset muistaakseni meidän ensimmäisellä treenihallilla. Pohja ei ihan paras mahdollinen...:/ Betonin päällä saatettiin myös käyttää kovaa ja liukasta viiramattoa.

Viralliset kisat Rovaniemellä 20.-21.6.1992. Pohja ok vaikka taisi olla kovahko, mutta tuo pujottelu etualalla näyttää aika mielenkiintoiselta :D. Mitenkähän esim. pienet koirat pystyivät pitämään rytmiä hyppiessään pohjalaudan yli...keppien välit myös näyttää tosi lyhyeltä. Pöytä oli hyvin yleinen este ja jopa maassa makaavaa litteää taukoruutua näki. Tai siis ei sitä välttämättä esim. ruohon seasta oikein aina edes nähnyt. Siinä meni aika reippaasti aikaa kun koiraa siihen keskelle koitti asetella. Nykyään lajin luonne ei ihan salli sellaista säätämistä :)

Estevälit taisi olla keskimäärin pitempiä kuin nykyään. Ronja oli todella irtoavaa ja estevarmaa tyyppiä ja loppusuorissa siitä oli etua. Putkihulluna koirana saattoi vaan sitten irrota radan toiseen päähän vaikka vain sivusuunnassa näkyvään putkeen.

Pedigree Cupin osakilpailu Kempeleessä 30.7.1995.

Agikisareissuja tuli tehtyä enemmän kuin tarpeeksi ja silloin tällöin mielessä soi biisin sanat: "Eilen oltiin Mikkelissä, huomenna en muista missä..." Mikkelissä nimittäin käytiin täältä Oulun kupeesta ihan vain päiväseltään kisaamassa ja vain yhden startin. Kaikenmaailman yöpymisvirityksiäkin reissuissa nähtiin mm. eräällä reissulla pienen mökin lattia oli täynnä makuupussimajoittujia. Ihmettelen näin jälkikäteen miten niin koiraepäsosiaalisen Ronjan kanssa tällaiset reissut yleensä onnistui :D Samoin sellaiset "yhteistreenit" kun mentiin sikin sokin esteitä ja A-esteen harjalla saattoi tulla toinen koira vastaan...Vaikka monia asioita noilta ajoilta muistelee lämmöllä niin ihan kiva, että nykyään meininki on kontrolloidumpaa ;) Ja turvallisuusnäkökohdat on huomattavasti paremmin huomioitu.

Pyhäsalmen kisareissulta elokuussa 1994. Reissukavereina pumi Pessi (Napos Feledekeny) ja briardi Kito (Hanumanin Rosita).

"Pikkuveli" Aten kanssa vuonna 1996.

13-vuotias Ronja viimeisenä kesänään vuonna 2004 grillivahtina.