22.4.12

Kilpirauhasen vajaatoiminta

No niinhän siinä kävi, että Pira sai lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Arvot olivat vielä nippanappa viitearvojen sisällä, mutta lääkitys aloitettiin selkeiden oireiden perusteella. Turha odottaa arvojen huononemista yleisten viitearvojen ulkopuolelle kun oireet on niin selkeät ja arvot kuitenkin huonot. Kuukauden päästä otetaan kontrolliverikokeet ja sen perusteella mahdollisesti säädetään lääkitystä. Mitään suurta muutosta ei tämän viikon aikana ole tullut esille, mutta ruoka ainakin maistuu eikä lenkillä ole poikkeuksellisen väsynyt vaikkei normaalissakaan terässä kyllä ole.

Oireista unohdin mainita edellisessä postauksessa Piran hammasongelmat. Sille on aina tullut tosi helposti hammaskiveä raakojen luiden syömisestä huolimatta. Hammasaines sillä on muutenkin heikkoa kun kolme hammasta on haljennut.

Piran osalle on tullut sen verran vastatuulta (hiekan kera), että toivottavasti pian elämä alkaa helpottaa.



7.4.12

Piran oireilua

Kun tämän lauman postaukset valitettavasti hyvin usein käsittelee sairauksia niin eipä aiheelta vältytä nytkään. Alkuviikosta Pira ei juurikaan syönyt muutamana päivänä ja oli selvästi vaisu, joten lääkäriinhän se piti viedä. Omista koirista yksikään ei ole ollut nirso, joten selvästi jotain on vialla jos ruoka ei maistu pariin kertaan. Ikävänä muistona aussie Aten vastaavanlainen oireilu muutamaa päivää ennen kuin kuoli imusolmukesyöpään. Tiesin heti, että se todella on kuoleman sairas :(. Eli tässä laumassa ruokahaluttomuus ja yleinen vetämättömyys otetaan vakavasti.

Juoksusta ei kauaa ole, joten luonnollinen epäilys oli kohtutulehdus. Olin tosin jo aiemmin päättänyt, että jos se vähänkään väsymystä osoittaa, otetaan siitä kilpirauhasarvot uudestaan. Lokakuussa 2010 ne oli viitearvojen sisällä. Viitteitä kohtutulehduksesta ei nyt löytynyt eikä muut verikokeet osoittaneet mitään muutakaan epänormaalia, joten odotamme kilpirauhaskokeitten tuloksia, ne saan vasta ensi viikon lopulla.

Miksi epäilen Piran kohdalla kyseistä autoimmuunisairautta? Seuraavassa joitain Piran oireita: virevaihtelut (toisinaan aamuisin väsyneen oloinen, toisinaan heti virtaa täynnä), karva vain selän päällä normaalia, kyljissä pehmeää kuin kanin karva, kutina, nahka paksuuntunut niskasta ja selästä, lihominen, lihasjumit, keskittymisvaikeudet, huono oppimaan uutta, toisinaan hyvin poissaoleva, väsymys, lisääntynyt aggressio ja ääniherkkyydet. Kilpirauhasen vajaatoiminnalle on tyypillistä, että oireet vaihtelevat, joten sairauden diagnosointi ei ole aina helppoa. Oireita voi olla myös jo kauan ennen veriarvojen huonontumista. Edellä mainitulla Atella muuten todettiin vajis noin 7-vuotiaana ja muutakin kokemusta sairaudesta on, joten oireiden kirjo on tullut varsin tutuksi. Sairauden oireita voi olla vain yksi tai vaikka yli 20. Eipä ihme, että sairaus on ainakin ihmispuolella alidiagnosoitu.

Nyt verikokeet ottanut lääkäri sanoi aiemmin otettujen tulosten olevan kyllä viitearvoissa, mutta ei mitkään hyvät, joten aika varma olen tällä hetkellä diagnoosista. Onneksi Pira on nyt syönyt paremmin ja ollut vähän pirteämpi, joten pärjäilee ensi viikkoon. Odotellaan tuloksia...

Vakavailmeinen punkero.
Apeus ja Alakulo heti aamusta.


Helsinki city girl Saru

Sarukin täytti juuri vuosia, peräti 2. Onnittelut pikkumurmelille! Congratulations also to Sarus sister and brothers! Synttäreitä ei tullut varsinaisesti juhlittua, mutta lahjaksi voi varmaan laskea osteopaatin käsittelyn. Sarulla on ollut lannealueella tiukkuutta sen verran, että päätin käyttää sitä Helsingissä Maaria Kaiperlalla. Käsittely oli hyvin pehmeää, mutta tehokasta ja todella mielenkiintoinen kokemus (kävin itsekin). Suosittelen!

Samana iltana käytiin vierailemassa pääkaupunkiseudun pyrtsien tokotreeneissä. Ohessa muutama kuva. Ilma ei suosinut, mutta jospa kuvista välittyy se olennainen. Oli erityisen kiva nähdä taas Celoa. Kaveri senkun komistuu ja hauska oli seurata sen touhuja pallon kanssa. Kiva uusi tuttavuus oli Celon siskon tyttö Gete (Rahkonen ;)). Erityisen tasapainoisen oloinen pikkuneiti. Ei turhia jännittele eikä uusia tilanteita ihmettele. Saru tuli pennun kans hyvin juttuun vaikka kunnon leikkiin niitä ei päästetykään, että Saru saisi hyödyntää käsittelynsä. Sarusta ei tältä reissulta tullutkaan kuin pari lepäilykuvaa.

Junassa on hauska matkustaa.
Kyläpaikassa oli aivan ihana peti.
Tokotaituri Flamma.
Nuori herra Zorro.
Ihana Gete.

Gete seuraa.
Raamikas Herra C.
Pallo on parasta.
Jeeeeh.





Gatupoika

Postattavaa on sen verran paljon, että jaan tuotokset useampaan viestiin. Ensin vähän kuulumisia Gatusta, joka löytyy nyt Koiranetistä.

Tapasin viikko sitten pikaisesti nuoren herran kun laumansa kera pysähtyivät ohikulkumatkalla Oulussa agikisaamassa perheen russelin kanssa. Ketterän oloinen otus Gatu on ja kuulemma agilityssä näppärä muutenkin. Toivottavasti saa jatkaa harrastustaan luustokuvien jälkeenkin. Ne ovat vuorossa loppukesästä kun juuri vuoden täyttänyt poju vähän vielä kehittyy.

Viime näkemästä poju on kasvanut ja kehittynyt paljon. Raamit Gatulla on lyhytkarvatyyppiset vaikka parta ja turkin pituus muutenkin sen pitkäkarvaiseksi paljastaa. Kokoakin taitaa olla lähemmäs 50 cm. Parrasta ja pitkästä turkista huolimatta juuri tämänkaltaiset yksilöt olisi hyvä lisä lyhytkarvaisten jalostukseen. Noita parrattomia eli aidosti lyhytkarvaisia pyreneittenpaimenkoiria kun ei liiaksi ole. Karvamuunnosten yhdistäminen kyllä on vain tekohengitystä, rotu kun tarvitsisi järeämpiäkin toimenpiteitä.